Jouko Kajanoja: Lautakunnan ja johtavien viranhaltijoiden suhteet

joulukuu 21, 2012 | Kategoria: Mielipidekirjoitus, Sosiaalitoimi, Terveys, Valtuusto

Kirjoitin alla olevan viestin sosiaalilautakunnan jäsenille ja sosiaaliviraston johtaville viranhaltijoille neljän lautakuntavuoden päättyessä. Koska siinä käsitellään paria periaatteellista näkökohtaa luottamushenkilöiden ja johtavien viranhaltijoiden suhteista, se saattaa kiinnostaa laajempaakin lukijakuntaa.

Rakkaat sosiaalilautakunnan jäsenet, sosiaaliviraston johtavat viranhaltijat, kaupunginhallituksen edustaja ja apulaiskaupunginjohtaja

Lämmin kiitos teille kaikille neljästä hienosta vuodesta sosiaalilautakunnassa. Sen jäsenyys on ollut minulle tärkeä ja antoisa, sanalla sanoen kiehtova tehtävä.

Haluan lopuksi ihmetellä kahta minua askarruttavaa kriittistä näkökulmaa. Toinen koskee lautakunnan ja toinen johtavien viranhaltijoiden roolia.

Sosiaalilautakunta johtaa sosiaaliviraston työtä. Se käy selväksi johtosäännöstä, joka kertoo, että sosiaalivirasto on sosiaalilautakunnan ”alainen”. Lisäksi johtosääntö kertoo, lautakunnan tehtävänä on ”valvoa, että virasto toimii vahvistetun talousarvion puitteissa sekä kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen hyväksymien tavoitteiden mukaisesti” ja ”hyväksyä osaltaan virastolle tavoitteet sekä seurata niiden toteutumista”.

Eikö lautakunnan tulisi siis täyttää hyvän johtajan ominaisuudet? Yksi niistä on antaa johdettaville autonomiaa toteuttaa annettuja tavoitteita, tukea työyhteisön toimintaa eikä puuttua yksittäisiin toteuttamispäätöksiin eikä ainakaan ohijohtaa aeli puuttua johtavien viranomaisten alaisten asioihin. Toimeenpanon yksityiskohtiin puuttuminen on tuhoisaa. Se tuottaa aloitteettomia ja kyynisiä toimeenpanijoita.

OK, lautakunta on kollektiivinen elin eikä sellaiseen sovi suoraan soveltaa esimiehen vaatimuksia. Mutta yritysten hallitusten hyviin toimintaperiaatteisiin kuuluu samoja vaatimuksia. Kollektiivisuus asettaa lautakuntien puheenjohtajille erityisiä vaatimuksia varsinkin poikkeuksellisissa tilanteissa. Tässä mielessä puheenjohtajuuksien jakaminen kahden vuoden jaksoihin ei todellakaan tunnu hyvältä. Mutta se on toinen juttu.

Minusta päätösvallan delegointia voisi viedä pidemmälle. Monta sellaista asiaa, jotka tuotiin lautakuntaan päätettäväksi, olisi mielestäni pitänyt lautakunnan osalta jättää tavoitteenasettelun ja seurannan varaan. Asiasta käytävä keskustelu on minusta kummallista. Usein kuulee valitettavan, että valta siirtynyt liiaksi luottamushenkilöiltä virkakoneistolle. Minusta päätösvaltaa pitäisi siirtää nykyistä enemmän virkakoneistolle. Kokonaan eri asia on se, jos luottamushenkilöt eivät osaa asettaa tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Siinä on epäilemättä paljon parantamisen varaa. Itseäni kaduttaa, etten keskittynyt enempää talousarvioiden ja sen toimeenpanosuunnitelmien rakentamiseen ja toisaalta seurannan asioihin. En jakanut aktiviteettiäni oikein.

Toinen asia koskee johtavien viranhaltijoiden roolia. Meille luottamushenkilöille esitetään liiaksi menestystarinoita. Meille kerrotaan, miten hyvin asiat ovat menneet. Ongelmista keskustellaan liian vähän. Suhde ei ole luottamuksellinen. Ei riittävästi pohdita yhdessä ongelmakohtia ja mitä niille voisi tehdä, millaisia voisivat olla vaihtoehtoiset ratkaisut. Se ei saa merkitä toimeenpanon yksityiskohtien tuomista luottamushenkilöiden päätettäväksi. Luottamushenkilöille kuuluu tavoitteet ja seuranta. Mutta selvitäkseen tavoitteenasettelusta ja seurannasta, luottamushenkilöiden tulisi olla nykyistä enemmän viivalla tosielämästä, sen vaikeuksista ja mahdollisuuksista.

Te sosiaaliviraston johtavat viranhaltijat olette ammattilaisina valtakunnan huippua. Teillä on erinomainen tietämys ja kokemus alueeltaanne. Minusta voisitte nykyistä enemmän laaja-alaisesti arvioida toimialanne tilannetta. Voisitte kertoa käsityksiänne valtakunnan tason asioista, lainsäädäntöön ja valtion rahoitukseen liittyvistä näkökohdista ja ongelmista sekä ministeriöohjauksesta ja arvioida eri kuntien kokemuksia. Tuntui kuin aarrearkkunne olisi avautunut vain osittain.

Edellä esittämäni asiat saattavat kytkeytyä yhteen. Luottamushenkilöt puuttuvat vääriin asioihin ja se saa viranhaltijat varovaisiksi ja se taas heikentää luottamushenkilöiden mahdollisuuksia puuttua oikeisiin asioihin. Kaipaan kunnollista keskustelua luottamushenkilöiden ja johtavien viranhaltijoiden keskinäisestä suhteesta. Hyvän johtamisen periaatteet eivät kaikin osin toteudu. Luottamushenkilöiden ja johtavien viranhaltijoiden vuorovaikutus ei ole aivan sellaista kuin sen pitäisi. Rooleja voisi selkeyttää ja vuorovaikutus voisi olla luottamuksellisempaa ja avoimempaa. Olisi hyvä käydä heti uuden kauden aluksi perusteellinen keskustelu pelisäännöistä lautakunnan ja johtavienviranhaltijoiden kesken.

Tässä voisi myös käsitellä sitä ongelmaa, missä määrin on reilua ja tarkoituksenmukaista, että lautakunnan jäsenet yksittäin konsultoivat johtavia viranhaltijoita käsittelyyn tulevista asioista ja erityisesti vastaehdotuksia tehdessään ja missä määrin lautakunnan jäsenet yksittäin pyytävät selvityksiä johtavilta viranomaisilta saatuaan kaupunkilaisilta viestejä. Viimeksi mainitut eivät ole tämän viestini pääasioita, mutta jäivät usein askarruttamaan minua.

Lopuksi. Minulle jäi myönteinen kuva meidän lautakuntatyöstämme. Luulen, että se kestää mainiosti vertailevan arvioinnin. Edellä oleva ei siis ole itseruoskintaa. Mutta jotta hyvä pysyisi hyvänä, sitä tulee parantaa.

Antoisaa joulunaikaa teille kaikille
Jouko Kajanoja

Haku

Vasemmistoliitto