Asukasdemokratia ja reilu peli – Yes in My Back Yard

tammikuu 11, 2013 | Kategoria: Asuminen, Järjestö, Kaupunginhallitus, Kaupunkisuunnittelu, Kulttuuri, Tekninen/yleiset työt/kiinteistö, Yleinen, Ympäristö

Puotilan kartanon kohtalo on herättänyt tunteita moneen suuntaan. Valaisen tässä hieman sitä, miksi päätöksestä tuli lopulta moraalinen dilemma, johon ei ollut enää yhtään hyvää ratkaisua.

Kiinteistölautakunta on jo kerran aikaisemmin päättänyt, että kartano annettaisiin puotilalaisten asukaskäyttöön. Tämän jälkeen kaupunginhallitus alisti asian käsittelyynsä ja palautti sen valmisteltavaksi myyntiin. Piittaamatta puotilalaisten asukkaiden toiveista, kaupungin strategiasta ja vaatimuksista asukasdemokratian edistämisestä ja ihmisten vaikuttamismahdollisuuksista omaan asuinalueeseensa, kaupunginhallitus halusi löytää Puotilan kartanolle vielä kovan rahan ostajan.

Asukkailla harvoin on esittää mistään kolmea miljoonaa remonttiin ja unelma asukastalosta kariutui.Kaupunginhallituksen päätöksessä kuitenkin edellytettiin avointa ravintolatoimintaa, joten puotilalaiset jäivät toiveisiin, että siihen löydettäisiin vielä joku ravintoloitsija tai taho, joka sallisi myös asukastoiminnan.

Tilakeskus jäi melkein mahdottoman tilanteen eteen, koska harvalla liiketoimintaidealla saisi miljoonakuluja katettua, eikä niitä tarjoajiakaan ollut kuin muutama. Asiassa siirryttiin neuvottelumenettelyyn ja tilalle löytyi kiinnostusta Krishna-liikkeestä, joka etsi tiloja Helsingissä ja he pystyisivät talkootyöllä myös tekemään remonttia. Krishna-liike oli perehtynyt kartanoon omalta osaltaan hyvin ja asianmukaisesti ja satsannut paljon aikaa, kiinnostusta ja rahaakin kunnostustoiden kartoittamiseen, ollessaan ainoa käypä tarjoaja. Kunnes sitten tuli tämä liikemiesten yhteenliittymä joulukuun lopulla.

Keskustelin molempien tarjoajien kanssa useaan kertaan ja ymmärrän molempia tässä erittäin hyvin. Päätti asiasta mitä vain, kumpikin osapuoli oli tullut kohdelluksi epäreilusti. Puotilalaiset asukkaat, joita ei ollut kuultu ja Krishna-liike, joka oli jo irtisanonut vanhat tilansa.

Tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu olisi ollut palauttaa asia ja lykätä päätöstä sen verran, että molemmat osapuolet tulisivat kuulluksi. Puotilalaiset voisivat esittää rauhassa kunnolliset suunnitelmansa ja Krishna-liike olisi saanut mahdollisuuden vastata puotilalaisten epäluuloihin toiminnan avoimuudesta. Olisi voitu käydä vuoropuhelua ja etsiä mahdollisuuksia vaikkapa yhteistyöhön tai kartoittaa vaihtoehtoisia tiloja. Tässä ei tehdä vain kiinteistökauppaa, vaan tässä rakennetaan kaupunkia ja molemmilla on siinä paikkansa. Helsingin kokoiseen kaupunkiin kuuluu paitsi asukasdemokratia, myös monenlaiset uskonnot.

Kannatin vihreiden tekemää palautusesitystä, mutta muut olivat sitä mieltä, että asia pitää saada jo päätökseen. Puotilalaisten ehdotuksen kannalla oli yli puolet lautakunnasta, joten omalla äänelläni ei ollut enää väliä siihen kummalle kartano menisi. Kahden vaihtoehdon välillä päätin lopulta äänestää tyhjää kannanottona sille, että molempia kohdeltiin väärin. Ensin käveltiin asukkaiden yli ja sitten Krishna-liikkeen.

-Kirsi

Kirsi Pihlaja
Kiinteistölautakunnan jäsen
Varavaltuutettu

Haku

Vasemmistoliitto