Dan Koivulaakso: Talousarvioaloite hyvinvointi- ja sen myötä terveyserojen kaventamiseksi

maaliskuu 17, 2013 | Kategoria: Aloitteet, Budjetti, Liikunta, Terveys

Julkisuudessa kannetaan jatkuvasti huolta kansanterveydestä; ihmisten psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä. Edellä mainitut asiat korostuvat erityisesti vähävaraisimpien kohdalla. Järjestelmä siirtyy koko ajan yhä vahvemmin sairauksien hoitoon hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sijaan.

Outi Alanko-Kahiluodon ja kolmen muun valtuutetun lokakuussa 2011 jättämä aloite selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön työttömien liikuntapalveluihin oikeuttava maksusitoumus tai liikuntakortti ei ole edennyt selvitystä pidemmälle.

Liikunta on yksi merkittävimmistä ihmisten yleisterveydentilaan vaikuttavista tekijöistä. On tärkeää, että kaupunki kannustaa liikuntaan ja että liikunnasta tehdään mahdollista kaikille tiputtamalla siitä koituvia kuluja tai vaihtoehtoisesti kompensoimalla niitä. Työssäkäyvillä ihmisillä on pääsääntöisesti varaa valita harrastuksensa melko vapaasti ja lisäksi työpaikan kautta on usein mahdollista saada liikuntaseteleitä, jotka tekevät harrastamisesta halvempaa. Työssäkäyvillä on myös käytössään työterveyshuolto, jossa ennaltaehkäisevät palvelut ovat hyvällä mallilla.

Toisin on vähävaraisten kohdalla. Toimeentulotuessa urheilemiseen tarkoitetut varat on sisällytetty perusosaan, joka on suuruudeltaan yksin asuvan aikuisen kohdalla 477,26 euroa. Tämän summan pitää siis riittää kaikkiin jokapäiväisiin menoihin, kuten ruokaan, liikkumiseen ja vaatteisiin. Toisin sanoen on selvää, ettei perusosasta todellisuudessa riitä kummoisesti rahaa harrastuksiin.

Liikuntaharrastusten on todettu vaikuttavan positiivisesti muiden muassa itsetuntoon, mielialaan ja lisäksi ne auttavat ylläpitämään sekä rakentamaan sosiaalisia suhteita. Vähävaraisten liikuntaharrastusten tukeminen on aito ”kaikki voittavat” -tilanne. Se kyllä synnyttäisi välittömiä lisäkustannuksia, mutta pidemmällä tähtäimellä se erittäin todennäköisesti säästäisi varoja tukemalla ihmisten aktiivisuutta, mikä parantaa tuen saajien mahdollisuuksia päästä pois toimeentulotuen piiristä. Ja mikä tärkeintä, liikuntaharrastusten tukeminen parantaa ihmisten hyvinvointia, jonka pitäisi jo itsessään olla kaiken politiikan tavoitteena, ja johon kunnan perustehtävät perustuvat.

Koska juhlapuheet eivät edistä kenenkään mahdollisuuksia hyvään tai edes siedettävään elämään, esitän, että kaupunki varaa vuoden 2014 budjetistaan riittävästi varoja myös työttömien ja toimeentulotuella elävien kaupunkilaisten urheiluharrastusten mahdollistamiseksi joko maksusitoumuksella tai liikuntakortilla, joka meille  kaupunginvaltuutetuillekin jaettiin.