Veronika Honkasalo: Ryhmäpuhe lähetekeskustelussa talousarviosta 2016

helmikuu 11, 2015 | Kategoria: Budjetti, Ryhmäpuheet, Valtuusto

veronikapieniArvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

”Julkinen sektori ajetaan niin alas, ettei kukaan halua enää puolustaa sitä”, näin totesi toimittaja ja kansalaisaktivisti Naomi Klein Kreikan ahdingon taustoja käsittelevässä hienossa dokumenttielokuvassa ”Kreikan synkkä arki”, joka näytettiin maanantaina. Lause muistutti vahvasti Helsingin kuntapoliittisesta arjesta. Helsingissä on voimistunut se trendi, että päättäjät tuntuvat etääntyneen asukkaiden arjesta niin kauaksi, ettei heikommassa asemassa olevien ihmisten hätää osata nähdä. Kleinin kuvailemaan politiikkaan kuuluu myös se, että kun säästetään ja leikataan ja valitetaan sen jälkeen julkisten palveluiden toimivuutta, on helpompaa puhua sen puolesta, miksi yksityinen sektori tekisi sen kaiken niin paljon paremmin.

Viime syksyn Vasemmistoliiton budjettipuheenvuoron kärki oli, että Helsingin talouspoliittista suuntaa pitää muuttaa. Tuolloin jotkut salissa pudistelivat päätään, mikä on sikäli ihmeellistä, että nyt ympäri Eurooppaa yhä useammat taloustieteen asiantuntijat puhuvat nimenomaan elvyttämisen puolesta ja siitä, kuinka haitallista on leikata julkista sektoria matalasuhdanteen aikana. Eikä kyse ole harvalukuisesta taloustieteilijöiden joukosta, kun myös OECD ja IMF kehottavat elvyttämään vaikka lainarahalla.

Mutta ei, ei ole väliä, vaikka vaihtoehtoisia talouspoliittisia näkemyksiä tulisi vaikka miltä suunnalta, Helsinki ei oppiaan muuta. Sen sijaan kiinnitytään siihen ohjenuoraan, että investointeja pyritään tekemään enenevässä määrin tulorahoituksella ja kiinteän omaisuuden myynnillä. Kysyä voi, onko tämä järkevää talouspolitiikkaa? Eikö investointeja kannattaisi juuri nyt tehdä lainarahalla, kun korot ovat ennätysalhaalla? Eikö kannattaisi huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ja julkisten palveluiden toimivuudesta, silloin kun eriarvoisuus ja alueelliset erot kaupungissa kasvavat, vaikka tämä kaikki vaatisi suurempia investointeja? Pahin konsepti on nimittäin se, että kaupungin palvelut pistetään tiukalle talouskuurille myös silloin kun työttömyys kasvaa.

Me olemme puhuneet tuottavuustavoitteen ongelmallisuudesta jo pitkään. Viimeksi strategiaseminaarissa pari viikkoa sitten nostimme esille, kuinka käytännössä tuottavuustavoitteessa ei ole kyse tuottavuuden parantamisesta vain 1 % menoleikkurista. Strategiaseminaarissa keskustelimme myös paljon siitä, onko kaupungilla tutkimuspohjaista näyttöä siitä, että tuottavuus todella olisi parantunut (eli että esimerkiksi samat tavoitteet olisi saavutettu prosentin pienemmillä kustannuksilla). Entä onko tutkimusnäyttöä siitä, millä tavalla tuottavuustavoite on vaikuttanut kaupungin strategian toiseen keskeiseen tavoitteeseen, terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen? Meidän näkemyksemme Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä on edelleen se, että tuottavuustavoite on tarkoittanut yksinkertaisesti sitä, että menoleikkauksia on yhdistetty toiminnan supistamiseen. Ja meillä on tästä konkreettisia esimerkkejäkin.

Tämän viikon maanantaina vastasimme Anna Vuorjoen kanssa Helsingin Sanomien (9.2.2015) mielipidepalstalla apulaiskaupunginjohtaja Pia Sutiselle, joka oli aiemmin kirjoittanut, ettei tuottavuustavoite lisää terveyseroja eikä parempaan tuottavuuteen pyritä yksinkertaisilla leikkauksilla. Mainitsimme kaksi esimerkkiä: Prosentin leikkaustavoitteen vuoksi esimerkiksi vammaisten ilmaisista matkakorteista on luovuttu ja kuljetuspalveluna myönnettävien matkojen määrää vähennetty. Nämä toimenpiteet ovat suoria leikkauksia eivätkä kasvata tuottavuutta. Vammaisten liikkumismahdollisuuksien heikentäminen vähentää heidän hyvinvointiaan ja lisää eriarvoisuutta suhteessa muihin ihmisiin. Myös rajut laitospaikkojen vähennykset säästötavoitteista johtuen on lisännyt potentiaalisesti terveyseroja kun samaan aikaan avohoidon resursseja on lisätty vain hyvin maltillisesti.

Ei siis tule yllätyksenä, että ryhmämme suhtautuu erittäin kriittisesti tuottavuustavoitteeseen, mutta myös kaupungin investointikattoon ja myyntitavoitteeseen. Strategiaseminaarissa esitimme, että tuottavuustavoitteesta luovutaan ja investointikattoa ei sovelleta asuntorakentamisen ja korjausrakentamisen osalta. Talouspoliittisesti ei ole järkevää pitkällä tähtäimellä se, ettei kaupunki kanna vastuutaan vanhojen alueiden kunnosta ja korjausvelka kasvaa. Jossain vaiheessa ollaan tosiongelmien edessä.

Me lähdemme myös siitä, että strategian puolivälitarkastelu todella tarkoittaa sitä, että strategian kriittisiä kohtia on mahdollista parantaa. Kukaan meistä tuskin ajatteli strategiaseminaariin valmistautuessaan, että kyseessä olisi ollut vain strategian kevyt arviointi. Mutta olemme myös sitä mieltä, että jatkossa kaupungin on parannettava tutkimuspohjaisen päätöksenteon laatua. Päätöksentekijöille on tuotava nähtäväksi se, miten erityisesti säästöesitysten kielteiset vaikutukset mitataan ja tilastoidaan. Periaatteena tulee olla, että jos säästöjä ehdotetaan, on ehdotettava myös miten vaikutuksia arvioidaan.

Kiitos!

Haku

Vasemmistoliitto