Anna Vuorjoki: Huumeiden käyttäjien palvelut oli pakko kilpailuttaa

elokuu 11, 2015 | Kategoria: Palveluverkko, Sosiaalitoimi, Terveys

Anna VuorjokiHelsingin Sanomissa 11.8. (http://www.hs.fi/kaupunki/a1439177176571 ) kritisoitiin kaupungin päätöstä kilpailuttaa huumeiden käyttäjien terveysneuvontapalvelut. Päätös tarkoittaa A-klinikkasäätiön sosiaali- ja terveysneuvontapiste Vinkin lakkaamista.

Me vasemmiston edustajat sosiaali- ja terveyslautakunnassa olimme alusta asti huolissamme siitä, mitä palvelun kilpailuttamisesta seuraa. Kyse on hyvin haavoittuvista ihmisistä, joiden on ylipäänsä vaikeaa luottaa viranomaisiin. A-klinikkasäätiöllä on vahva osaaminen työstä huumeidenkäyttäjien parissa, ja asiakkaiden luottamuksen saavuttaminen on vienyt heiltä vuosia. Paikan ja työntekijän vaihtuminen voi tarkoittaa sitä, että vanhat asiakkaat eivät enää tule terveysneuvontapisteeseen.

Lautakunnassa lakiasiantuntijat tekivät selväksi, että kilpailutukselle ei ollut mitään vaihtoehtoja. Laki kieltää kuntia ostamasta palveluita ilman, että ne kilpailutetaan vähintään neljän vuoden välein. Me vasemmiston edustajat esitimme, että olisi selvitetty joko vaihtoehtoa siirtää terveysneuvontapalvelut kaupungin omaksi toiminnaksi (jolloin olisi vältytty uudelta kilpailutukselta taas neljän vuoden päästä) tai sitä, millä tavalla kilpailutuksessa voitaisiin turvata toiminnan laadun säilyminen vähintään aikaisemmalla tasolla. Esityksemme ei saanut tukea lautakunnasta yhtä vihreiden edustajaa lukuun ottamatta.

Perkasimme kilpailutuksen kriteerit huolella läpi konsultoiden myös päihdetyön asiantuntijoita. Niissä oli hyvin kuvattu, mitä vaatimuksia palvelun pitää vähintään täyttää, jotta palveluntarjoaja pääsee kilpailutukseen mukaan. Emme löytäneet kriteereistä mitään huomauttamista, joten emme nähneet lautakunnassa muita vaihtoehtoja kuin kilpailutuksen hyväksymisen.

Myöhemmin kuulin, että A-klinikkasäätiö oli lähestynyt kaupungin virkamiehiä ja tehnyt ehdotuksen käänteisestä kilpailutuksesta. Se tarkoittaa, että palvelun tuottajaa ei valita halvimman hinnan vaan parhaan laadun perusteella. Meille lautakunnassa tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut kerrottu asian esittelyn yhteydessä. Kun kysyin jälkikäteen syytä siihen, minulle vastattiin, että virkamiehet olivat arvioineet vähimmäiskriteerit (vaatimukset, jotka kaikkien kilpailutuksessa mukana olevien pitää täyttää) riittäviksi.

Jälkikäteen ajatellen laadulla kilpaileminen olisi tässä tilanteessa voinut olla parempi vaihtoehtoa kuin hinnalla kilpaileminen. Mielestäni virkamiesten olisi ollut hyvä kertoa lautakunnalle, että tällainen vaihtoehto olisi olemassa ja että siitä oli käyty keskusteluja. Tästä kokemuksesta viisastuneena tiedän nyt, että jatkossa vastaavissa tilanteissa laadulla kilpailemisesta kannattaa itse kysyä.

Suurin ongelma ei kuitenkaan ole kaupungin päätöksenteossa vaan lainsäädännössä, joka tiukasti velvoittaa kilpailutuksiin neljän vuoden välein. Suomessa monilla järjestöillä on vahva erityisosaaminen ja pitkä yhteistyö kuntien kanssa jonkin tietyn palvelun tuottamisessa. Laki pakottaa kunnat vähitellen luopumaan näistä pysyvistä yhteistyösuhteista ja kilpailuttamaan palvelut joka neljäs vuosi. Jotta vältyttäisiin samankaltaisilta tilanteilta kuin tässä huumeiden käyttäjien terveysneuvonnan tapauksessa, pitäisi lakia muuttaa. Toinen vaihtoehto olisi tuottaa kaikkein haavoittuvimpien ihmisten palvelut vain kaupungin omana työnä, jotta osaamista voitaisiin kehittää kaupungin sisällä eikä palvelu siirtyisi joka neljäs vuosi paikasta toiseen.

Tämän kilpailutuksen yhteydessä olen huomannut myös, että on ollut vaikeaa saada monia ihmisiä ymmärtämään, miksi palvelun siirtyminen tuottajalta toiselle voi olla ongelma. Keskiluokkaisen päätöksentekijän voi olla vaikeaa eläytyä sellaisen huumeiden käyttäjän todellisuuteen, joka elää aivan yhteiskunnan marginaalissa ja jo lähtökohtaisesti tuntee epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Onkin tärkeää, ettemme päätöksentekijöinä oleta palvelupisteen vaihtamisen olevan joka tilanteessa yhtä helppoa kuin vaikkapa työterveyshuollon vaihtuminen perusterveelle työntekijälle. Siksi olisi kuunneltava asiakkaita itseään tai ainakin työntekijöitä, joilla on vahva ymmärrys ja kokemus asiakkaiden elämäntilanteesta.

 

Haku

Vasemmistoliitto