Hanna Mithiku: Rasismia vastaan

lokakuu 19, 2015 | Kategoria: Vasen

Hanna MithikuJulkaistu Vasen-lehdessä 1/2015.

1990-luvun alussa minusta tuli somali. Sitä ennen olin ollut intiaani, neekeri tai muuten vain eksoottinen. Suomessa on herätty rasismiin viime kuukausien aikana. Minulle, ja monelle muulle joka ei näytä elovenapakkauksen pellavapäältä, rasismi on ollut tuttu seuralainen koko elämän ajan. Rasismi ei alkanut Hennalan huppupäästä eikä sitä voi kuitata vain yksittäisten sekopäiden pahantahtoisuudeksi.

Rasismi ei ole vain perään huutelua tai väkivaltaa. Se on vallankäyttöä. Rasismi on ulossulkemista ja vieraaksi tekemistä. Se on uskoa omaan paremmuuteen. Rasismi on myös tapa katsoa maailmaa. Rasismin läpi katsottuna ihmiset ovat joko yksilöitä tai joukkoa. Yksilöitä ovat itsen kaltaiset, valkoiset, länsimaiset, (maallistuneet) kristityt. Joukkoa ovat toisenlaiset, tummaihoiset, muslimit. Rasismin läpi katsottuna baaritappelusta tulee kulttuurien törmäys ja islamin ilmentymä, kun mukana on yksikin joukon jäsen. Ja jokainen joukon jäseneksi mielletty on syyllinen joukon tekoihin.

Maahanmuuttoa käsitellään uhkakuvien valossa. Terrorismi, rikollisuus, työttömyys ja sosiaalituilla eläminen ovat keskustelun keskeisiä teemoja. Uhkakuvien luominen vaikeuttaa maahanmuuttajien arkea ja sopeutumista. Maahanmuuttaja joutuu aina uudelleen perustelemaan oman olemisensa oikeutuksen, ja todistamaan olevansa ahkera, rehellinen ja hyödyllinen. On hämmästyttävää, että yhteiskunnassa, jossa yksilöllisyyttä ihaillaan, maahanmuuttajaa ei nähdä yksilönä, vaan ryhmän edustajana.

Etenkin maamme hallitukselta toivoisi kykyä muuhunkin kuin pelkkään rasististen tekojen tuomitsemiseen. Juuri Hennalan tapahtumia edeltäneenä päivänä ministeri Stubb kehui vuolaasti perussuomalaisia ja halusi ymmärrystä ja ”suvaitsevaisuutta” niitä kohtaan, joita maahanmuutto pelottaa. Pelko on tunne, jota voi ymmärtää. Siihen ei kuitenkaan tule vastata pelkoa lietsomalla ja huhupuheita levittämällä. Pelkoon ei myöskään tule vastata antamalla valtaa pelottelijoille.

Rasismia ei voiteta suvaitsevaisuudella. Rasismin yksi seuraus on se, että se riistää yksilöltä identiteetin ja määrittelee hänet ulkopuolelta. Myös suvaitsevaisuudessa on kyse tästä ilmiöstä, suvaitsija määrittelee suvaittavan ja antaa luvan olemassaoloon. Suvaitsevaisuuden sijasta tarvitaan perusteellista analyysia rasismista. Tarvitaan päätöksentekoa, joka ei perustu ennakkoluuloihin. Tarvitaan sen ymmärtämistä, että meitä suomalaisia on monenlaisia.

Silloin, kun minusta tuli somali, Suomessa puhuttiin pakolaisaallosta ja elintasopakolaisista. Myös silloin ihmeteltiin sodan keskeltä pakenevia nuoria miehiä ja heidän hienoja Adidaksen lenkkareitaan. Silloin oltiin laman kynnyksellä, pelättiin että ”ne vie meidän työt” ja että ”ne on laiskoja, eikä tee töitä”. Tästä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, mutta keskustelu kuulostaa edelleen samalta. Olisiko jo aika mennä eteenpäin?

Haku

Vasemmistoliitto