Pekka Buttler: Vartiosaaresta

toukokuu 16, 2016 | Kategoria: Asuminen, Kaupunkisuunnittelu, Liikenne, Rakentaminen, Yleinen, Ympäristö

Vartiosaari on yksi niistä kahdesta alueesta, jotka Helsingin yleiskaava 2002:ssa jätettiin selvitysalueeksi. Toinen alueista on Kivinokka, ja siitä käytiin tiukka vääntö aika tasan kaksi vuotta sitten [linkki ja linkki]. Silloin Punavihreä rintama piti yhtä ja grynderit saivat vetäytyä nuolemaan haavojaan.

Nyt näyttäisi käyvän toisin. Tiistaina 17.5.2016 Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta saa toistamiseen eteensä Vartiosaaren osayleiskaavan. Ensimmäisellä kerralla 1.12.2015 osayleiskaavaluonnos lähti lausuntokierrokselle, siitä huolimatta että teimme palautusesityksen, joka olisi edellyttänyt jatkosuunnittelun ohjenuoraksi viher- ja virkistysaluekäyttöä. Hävisimme tuon esityksen 7-2. Demarit eivät halunneet mukaan, ja vihreistäkin vain toinen halusi Vartiosaaren säilyvän viheralueena. Nyt lausunnot on saatu, ja ne ovat karua luettavaa.

Kaupunginmuseon johtokunta esittää lausunnossaan, että
• osayleiskaavan tiivis rakentaminen on ristiriitainen saareen olennaisesti liittyvien valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen kanssa.
• toteutuessaan kaava muuttaa huvilasaaren kokonaismiljöön, luonteen ja ympäristön huvilasaaresta rakennetuksi saaristokaupunginosaksi.
• Suunnittelun lähtökohtana tulisi olla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti saaren merkittävät ympäristöarvot.
Kaupunginmuseon johtokunta tiivistää lausuntonsa linjakkaasti toteamalla, että se ”ei puolla laajamittaista rakentamista sallivan Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksymistä”.

Museovirasto toistaa aikaisempaa lausuntoaan ja toteaa:
• Vartiosaaren osoittaminen tehokkaasti rakennettavaksi asuinalueeksi […] on olennaisessa ristiriidassa saaren kulttuurihistoriallisten, maisemallisten ja luontoarvojen kanssa.
• Kaavaratkaisu […] ei täytä vaatimuksia eri valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhteensovittamisesta eikä alueen historialliseen kehitykseen soveltuvasta alueidenkäytöstä.
• […] usean tuhannen asukkaan kerrostalovaltainen lähiö on räikeässä ristiriidassa Vartiosaaren valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvojen ja ominaispiirteiden kanssa.
Museovirasto lopettaa lausuntonsa antamalla ymmärtää aikovansa valittaa hyväksyvästä päätöksestä.

Ympäristölautakunta on varsin kovasanainen:
• Vartiosaaren suurin arvo on luonnonarvojen, kulttuuriarvojen ja maisema-arvojen muodostama kokonaisuus.
• Saari on siten yksi Helsingin metsäverkoston laajimmista metsäalueista[…], jotka tulisi pyrkiä säilyttämään rakentamattomina.
• [Kaava ei] turvaa riittävästi arvokkaan luontokokonaisuuden säilymistä, jossa luonto-, maisema- ja kulttuurihistorialliset arvot muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.
Ympäristölautakuntakunnan mielestä Vartiosaari tulisi säilyttää pääosin rakentamattomana koillisen, Ramsinniemeen ja Meri-Rastilaan ulottuvan, vihersormen osana.

Jopa Uudenmaan ELY-keskus ilmoittaa olevansa huolissaan vihersormen kohtalosta.

Näiden viranomaislausuntojen lisäksi on lukematon määrä kaupunginosa- ja muiden yhdistysten sekä yksityishenkilöiden muistutuksia.

Jos Helsingissä ylipäätään välitettäisiin näistä lausunnoista, niin kaavahanke olisi täten kuollut. Sen sijaan suunnittelijoiden vastineet kiertelevät ja kaartelevat. Esimerkinomaisesti, kaupunginmuseon lausunto johtaa vastineeseen, joka ei suoraan vastaa yhteenkään kaupunginmuseon johtokunnan suoraan haasteeseen. Sen sijaan kun katsoo mihin muutoksiin Kaupunginmuseon lausunto on johtanut, niin siellä on jotain ”pientä kivaa”: yhdelle kummelille ja yhdelle liuskekivilouhokselle on kaavassa annettu suojelumääräys ja lisätty yleinen ja epämääräinen määräys siitä, että: ”Alueella sijaitsevien historiallisten rakenteiden ja kerrostumien poistaminen on sallittua vain erityisestä syystä ja riittävän arkeologisen dokumentoinnin jälkeen. Aluetta koskevista suunnitelmista on kuultava museoviranomaisia.”

Miksi näitä lausuntoja ja mielipiteitä sitten ylipäätään pyydetään? Yksinkertaisesti, koska maankäyttö ja rakennuslaki ja –asetus (1999/132 ja 1999/895) edellyttävät että viranomainen pyytää lausuntoja, että kaikki osalliset saavat lausua mielipiteensä ja että maanomistajia ja naapureita kuullaan.
Yhtä yksinkertainen on vastaus kysymykseen, miksi näillä mielipiteillä ja lausunnoilla sitten on niin vähän painoarvoa? Koska laki ei sitä vaadi. Lausuntoja pyydetään, mutta niitä ei tarvitse noudattaa; mielipiteitä saa lausua, mutta ei kannata toivoa, että ne otettaisiin huomioon; osallisia pitää kuulla, mutta kuunnella ei tarvitse.

Mikä on Vasemmistoliiton näkemys Vartiosaaresta?

Vasemmistoliitto on siitä lähtien kuin Vartiosaaren kaavoitusta on valmisteltu (marraskuusta 2013) johdonmukaisesti halunnut, että Vartiosaarta suunniteltaisiin viher- ja virkistysalueena. Tämä mahdollistaisi jatkossa sen, että Vartiosaari, vähintäänkin kevyen liikenteen/huoltoliikenteen sillalla avattaisiin yhä useamman helsinkiläisen nautittavaksi. Yhtä johdonmukaisesti Vasemmistoliitto on saanut puolelleen ainoastaan puolet vihreiden lautakunnan jäsenistä.

Demarit, jotka ympäristöarvoihin vedoten puolustivat Kivinokkaa, ovat taitaneet unohtaa että samat argumentit pätevät Vartiosaareenkin, jopa vielä suuremmissa määrin. Toinen puolikas vihreistä paljastaa linjattomuutensa toistamalla argumentteja, jotka ainakaan yllä mainittujen lausuntojen perusteella eivät pidä vettä.

Vasemmistoliiton linja on selvä. Tämä linja on pitänyt, ja pitää jatkossakin. Ajattelumme perustuu seuraaviin seikkoihin:

  • Vartiosaareen ei tarvitse rakentaa.
    Siitä huolimatta mitä jotkin muut puolueet antavat ymmärtää, rajaamalla alueita virkistysalueeksi me emme nosta kaikkien asuntojen hintoja emmekä tuomitse ihmisiä asunnottomiksi.
    Ensinnäkin, koska Vartiosaaren varsinainen rakentaminen ei tämänkään kaavan mukaan saisi alkaa ennen kuin on tehty sitova päätös (päätetty, budjetoitu) Vartiosaaren raitiovaunulinjasta, se ”helpotus” jonka Vartiosaaren kaava tuo Helsingin ”tonttipulaan” aktualisoituu aikaisintaan 2020-luvun lopulla.
    Toiseksikin, Jätkäsaari, Kalasatama, Koivusaari, Hernesaari, Malmi, koko Sipoon liitosalueesta puhumattakaan. Todellista tonttipulaa ei ole. Päinvastoin, moni viime vuosina rakennettu asuinalue on myynyt paljon heikommin kuin rakennusliikkeet olivat toivoneet. Tonttipula on tarvehakuinen peikko, jota heiluttelemalla halutaan pakottaa tekemään ”kipeitä päätöksiä”.
    Kolmanneksi, Vartiosaaresta tulisi väistämättä suhteellisen hyvätuloisten asuinalue – niin kuin rantaseuduille aina käy – eikä sillä siten olisi merkittävää vaikutusta Helsinkiä vaivaavaan kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen (samoilla argumenteilla kuin täällä).
  • Vartiosaari on nykyisellään arvokas.
    Kaupunginmuseon, Museoviraston ja Ympäristölautakunnan, samoin kuin satojen kaupunkilaisten mielipiteet eivät ole liioiteltuja. Vartiosaari on ainutlaatuinen. Vartiosaari voi olla jotain muutakin kuin euroja rakennusfirmojen taseissa.
  • Kerran rakennettu, iäksi tuhottu.
    Nykyisellään Vartiosaari muodostaa fantastisen potentiaalin. Se potentiaali häviää, kun päästetään motot mellastamaan ja kaivurit kuopimaan. Kun ensimmäinen teräsbetonikolossi nousee Vartiosaareen, on nykyinen pysyvästi mennyttä.

Entäs se ratikka?
On esitetty näkemys, että Vartiosaaren tulevat 7000 asukasta tarvitaan, jotta Kruunuvuoren kautta Laajasaloon (ja siitä eteenpäin Vartiosaaren kautta Ramsinniemeen) kulkeva ”rantaratikka” saataisiin kannattavaksi. Näin tietyt intressit pyrkivät asettamaan luonnon tuhoamisen luonnon säästämisen edellytykseksi. Höpsis.

Henkilökohtaisesti (eli omana mielipiteenä) haluaisin kiinnittää lukijoiden huomion naapuripääkaupunkiimme, Tukholmaan. Tukholmassa oli pitkään tasan yksi raitiotielinja. Se kulki ydinkeskustasta rantaesplanadia pitkin Djurgårdenin (Valdemarsönin) saarelle. Djurgårdenin saarella väestötiheys on samaa luokkaa Vartiosaaren kanssa. Se mitä Djurgårdenilla on, on elävä ja monipuolinen virkistysalue.

Vartiosaari voisi vuonna 2030 olla Helsingin Djurgården. En tarkoita, että sinne tarvittaisiin eläintarhaa (Korkeasaari olisi jo saman ratikan varrella – ja paljon lähempänä) tai huvipuistoa (Lintsi on oikein hyvässä paikassa jo nyt). Toiselle ulkoilmamuseolle voisi olla tilausta (vaikka Seurasaari on oikein hieno) ja Vartiosaaresta voisi tietyiltä osin tulla (yhden huolestuneen Helsinkiläisen nimitystä lainatakseni) ”Itäinen Seurasaari”, jonka lisäksi tiettyjä konsepteja Djurgårdenilta voitaisiin kopioida. Vartiosaari voisi tuoda yhtälöön jotain, mitä Tukholman (tai muunkaan eurooppalaisen pääkaupungin) urbaanin liikenneverkon alueelta ei löydy: monipuolista, karun kaunista ja hyvin säilynyttä saaristoluontoa.

Pitää paikkaansa, että aina syntyy potentiaalinen ristiriita, kun luonnontilainen luonto saatetaan yhteen ihmismassojen kanssa, jotka haluavat tästä luonnosta nauttia, mutta nämäkin intressit voidaan sovittaa suhteellisen hyvin yhteen perusteellisella suunnittelulla ja noudattamalla kaupunkilaisjärkeä. Pitkospuut on jo keksitty, piknikki niityllä ei välttämättä johda hallitsemattomiin roskakasoihin ja Vartiosaareen etsiytyisivät pääasiassa ne ryhmät jotka arvostavat ympäristöä.

Raitiolinjauksen ei tarvitsisi olla Vartiosaarelle kuolinisku – päinvastoin, se voisi olla uudenlaisen renessanssin alkulaukaus.

 

 

Haku

Vasemmistoliitto