Silvia Modig: Asumisen kustannusten nousu pysäytettävä

kesäkuu 15, 2016 | Kategoria: Aloitteet, Asuminen, Kaupunkisuunnittelu, Rakentaminen

Silvia Modig

Asumisen hinta on Helsingin suurimpia ongelmia tällä hetkellä, ja on jo muodostunut monelle pienituloiselle esteeksi asua Helsingissä. Keskivertohelsinkiläisellä menee merkittävä osa tuloista asumiskustannuksiin. Lisäksi noin puolet helsinkiläisistä asuu yksin. On selvää, että asumisen hinta on asukkaille suuri ongelma ja kaupunkiköyhyyttä synnyttävä tekijä.

Helsingissä huutava pula on nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Koti löytyy, jos siitä on varaa maksaa. Mutta harvalla meistä on ja hallituksen leikkauspolitiikka on vienyt pienituloiset entistä suurempaan ahdinkoon.

Mitä Helsinki voi tehdä parantaakseen tilannetta? Kaupungilla on käynnissä kaksi merkittävää asumista ohjaavaa uudistusta: asumisen ja maankäytön ohjelma seuraavalle neljälle vuodelle, sekä Helsingin uusi yleiskaava. Molemmilla on suora vaikutus siihen, minkä hintaista asumista meille syntyy.

Uusi yleiskaava pyrkii vastaamaan kasvavan Helsingin tarpeisiin mahdollistamalla paljon uutta asuntorakentamista ja uusia joukkoliikenneyhteyksiä. Se perustuu ajatukseen verkostokaupungista ja on suurelta kuvaltaan hyvä. Vaikka yleiskaavaan sisältyy monia vaikeita yksityiskohtia, on sen kokonaisuus kuitenkin kannatettava. Etenkin Keskuspuistoon ulottuva rakentaminen on Vasemmistolle ongelma. Yhteiset viheralueet ovat kaikkia varten – ne ovat merkittäviä ihmisten hyvinvoinnin ja virkistyksen kannalta.

Asumisen ja maankäytön ohjelma on kokonaisuutena hyvä visio kasvavasta Helsingistä. Asuntotuotannon tasoa nostetaan, mutta tuottaako kokonaisuus kohtuuhintaisia asuntoja? On selvää, että kysynnän ja tarjonnan mukaan asuntojen määrällä on vaikutusta hintojen kehitykseen, mutta asuntopula ei ole koko totuus Helsingin tilanteesta. Jos kohtuuhintaista asuntotuotantoa ei synny tarpeeksi, ei pelkkä määrän kasvattaminen ei riitä. Pitää siis keskittyä myös asumisen laatuun, ei vain asuntojen määrään.

Vapaarahoitteisen tuotannon osuutta kasvatetaan, ja on otettava huomioon, että Sipilän hallitus on valmistellut uuden 10 vuoden korkotukimallin. Käytännössä korkotukimalli tarkoittaa, että valtion tukema asuntotuotanto vapautuu kaikesta sääntelystä 10 vuoden sisällä. Tämä asettaa haasteen Helsingille. Miten takaamme että kaikille uusille alueille nousee tasaisesti erilaisia asuntotuotannon muotoja niin, ettei eriarvoistumiskehitys eri alueiden välillä kiihdy? Alueiden eriarvoistuminen on riski, jos gryndereillä on 10 vuoden päästä mahdollisuus laittaa tällä hetkellä ARAn määrittelemää kohtuullista vuokratasoa noudattava vuokratalo lihoiksi, eli muuttaa kohde markkinahintaiseksi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tehnyt ryhmäaloitteen, jossa ehdotamme vuokrajarrua. Vuokrajarrulla pyrimme hillitsemään gryndereiden kohtuuttomia vuokrapyyntöjä ja tuomaan helpotusta asumistilanteeseen. Saksasta ja Irlannista löydämme tuoreita esimerkkejä vuokrajarrujen käyttöön otosta. Saksassa tuli kesäkuun 2015 alusta voimaan laki, jonka perusteella voidaan määrätä kymmenen prosentin katto vuokrien korotuksiin asuntomarkkina-alueilla, joilla kysyntä on voimakasta. Irlannissa puolestaan tuli joulukuussa 2015 voimaan lakimuutos, että vuokrankorotuksia ei voi tehdä joka vuosi, vaan vuokratasoa jarrutetaan sallimalla korotukset vain joka toinen vuosi. Vuokrankorotusjarrua tarvitaan Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla.


Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esittää seuraavia muutoksia asumisen ja maankäytön ohjelmaan:

Hallinta- ja rahoitusmuototavoite vuosittain on 6000 asunnon vuositavoitteella laskettuna seuraava:

1/3 ara-vuokra-asuntoja (2000, joista 500 opiskelija- ja nuorisoasuntoja)

1/3 välimuodon asuntoja (2000)

1/3 sääntelemättömiä vuokra- ja omistusasuntoja (2000)

Kaupungin oman asuntotuotannon tavoite on 1750 asuntoa vuodessa, josta 1000 ara-vuokra-asuntoa (50 prosenttia tuotannosta) ja 750 välimuodon asuntoa.

Kaupunginhallitukselle tuodaan maaliskuuhun 2017 mennessä selvitys siitä, miten pienempien kokonaisuuksien tarjoaminen rakentamishankkeissa ja tontinjaoissa toteutettaisiin, jotta useampien pienempien ja keskisuurten toimijoiden olisi mahdollista osallistua tarjouskilpailuihin.

Suomen hallituksen kaavailemaa 10 vuoden lyhyttä korkotukimallia ei käytetä Helsingissä, sillä tarpeemme kohtuuhintaisesta vuokratuotannosta on pitempiaikaista. Esityksen tultua julki kaupunki tarkastelee vaihtoehtoja selvittääkseen Helsinkiin soveltuvaa välituotantomallia.

Haku

Vasemmistoliitto