Kati Peltola: Helsingissä tarvitaan julkisia sosiaali- ja terveysasemia ja muutama täyden avopalvelun sosiaali- ja terveyskeskus

syyskuu 29, 2016 | Kategoria: Yleinen

Peltola_KatiPeruspalvelut sosiaali- ja terveysasemalta

Eri puolilla Helsinkiä (mielellään myös Espoossa ja Vantaalla) tarvitaan sosiaali- ja terveysasemat, joissa vastataan tavallisiin akuutteihin ja pitempiaikaisempiinkin ihmisten vaivoihin. Valtaosa asukkaista voisi saada palvelunsa suoraan näistä yksiköistä, vaikka tarvitsisi silloin tällöin erityispalveluja, joita ei riitä näille lähipalveluasemille.

Asemilla olisi sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvontaa, josta huolehtivat ensisijaisesti terveyden- ja sairaanhoitajat ja sosiaaliohjaajat. He huolehtivat myös monista peruspalveluista. Sosiaalityöntekijät ja lääkärit tekevät asiakkaiden laajempia tilannekartoituksia ja tarjoavat asiakkaille diagnoosiapua ja hoitokeinoja. He ohjaavat myös asiakkaita ”täyden avopalvelun” sosiaali- ja terveyskeskuksiin tai HYKS:iin. Yksilö- ja perhepalvelujen lisäksi sosiaali- ja terveysasemat tarjoavat ryhmätoimintoja silloin, kun asemalla on tarpeeksi asiakkaita ryhmien muodostamiseen.

Näitä työmuotojahan on toiminnassa Helsingin terveysasemilla ja muuallakin maassa, mutta ei systemaattisesti eikä tarpeeksi. Esimerkiksi aseman ainoa mielenterveyshoitaja saadaan uuvutettua nopeasti eikä hän pysty luomaan neljäsosa-päihdetyöntekijän ja muiden terveysaseman työntekijöiden kanssa päivittäistä yhteistyötä tai perustamaan pieniä asiakasryhmiä.

Täyden avopalvelun sosiaali- ja terveyskeskukset

Monenlaista tukea ja erityisosaamista tarvitseville pitää tarjota täyden avopalvelun valikoima muutamassa liikenteen solmukohtiin sijoitettavassa sosiaali- ja terveyskeskuksessa. Aluksi voisi tavoitella kolmea tai neljää keskusta. Kalasataman lisäksi Myllypurossa, Malmilla ja Laaksossa olisi hyvät edellytykset sekä asiakkaiden että työntekijöiden yhteistyölle. Halutessaan keskuksen asiakas saisi peruspalvelunsakin näistä keskuksista, mutta hän voisi käyttää rinnakkain lähisosiaali- ja terveysasemansa peruspalveluja. Sosiaali- ja terveyskeskusten lähellä asuvat voivat myös käyttää tämän täyden palvelun talon peruspalveluja, vaikka eivät tarvitsekaan sen muita palveluja.

Tavoitteena on joustava avopalvelu, jossa jokainen toimintapiste kehittyy käyttäjiensa tarpeiden ja työntekijöiden yhteisen osaamisen mukaan. Käyttäjät, työntekijät ja asiakasjärjestöt otetaaan mukaan kehittämistyöhön mm. asiakkaiden ja työntekijöiden yhteisissä raadeissa. Poliittisilla päättäjillä on oikeus seurata siinä syntyvää keskustelua ja ehdotuksia.

Erityisosaamista on keskitettävä, peruspalvelua parannettava lähellä

Miksei perusteta pelkästään isoja täyden palvelun sosiaali- ja terveyskeskuksia, jonne kaikki pääsisivät? Tätä mallia ajaa Helsingin kokoomus. Malli kun avaa lisää markkinoita yksityisille yrityksille. Yksityiset toivovat asiakkaikseen väkeä, joka käyttää sujuvasti kauppakeskuksissa kätevästi sijaitsevia palveluja, mutta ei tarvitse monipuolista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Valtaosa helsinkiläisistä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjistä on vuositasolla tällaisia satunnaiskävijöitä, jotka pystyvät määrittelemään itse sen hetkisen palvelutarpeensa ja saamaan siihen nopeasti avun.

Kokoomuksen ajatus on rajata kunnalliset palvelut vain muutamaan täyden palvelun taloon, jotta satunnaisesti lääkäriä ja muuta yleistä sairaanhoitoa tarvitsevat asukkaat siirtyisivät entistä enemmän yksityisten lääkäriasemien ja terveystalojen käyttäjiksi. Tavoite on siis kunnallisten palvelujen ja yksityisten palvelujen eriyttäminen vielä nykyistäkin vahvemmin.

Jos kuitenkin kaupunki perustaisi niin monta täyden palvelun taloa, että ne pystyisivät hoitamaan lähes kaikki helsinkiläisten avopalvelut, niitä pitäisi olla 20 – 30. Näin moneen yksikköön on mahdotonta saada riittävän monenlaista osaamista niille melko vähälukuisille ryhmille, jotka näitä erityisosaamisia tarvitsevat. Suurissa yksiköissä liikkuminen ja erilaisten työntekijöiden yhteistyö olisi yhtä hankalaa kuin HYKS:issä, jonka lonkeroissa potilaan on vaikea osata oikeaan paikkaan, ja jossa erikoisalojen siiloilla on edelleen jyrkkiä raja-aitoja.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyö toteutuisi siis heikosti juuri niiden ihmisten kohdalla, jotka tarvitsevat palvelujen yhteen pelaamista eniten. Siksi neljä, väestön lisääntyessä ehkä kuusi täyden avopalvelun sosiaali- ja terveyskeskusta tarvitsevat rinnalleen suunnilleen nykyisen määrän hyvään peruspalveluun omistautuvia lähisosiaali- ja terveysasemia. Se on Helsingissä toimivin ja taloudellisin vaihtoehto.

Täyden palvelun keskusten sisällä pitää olla myös perhekeskuspalvelu. Silloin lapsiperhekin voi
saada avopalvelunsa yhden ja saman paikan kautta. Toiminnallisesti palvelut tietenkin eriytyvät sosiaali- ja terveyskeskuksen tiloissa. Palveluja myös viedään joustavasti sekä koteihin, palvelutaloihin, päiväkoteihin ja kouluihin että vanhusten ja muidenkin ryhmien palvelukeskuksiin.

Lastensuojelun tai pitkäaikaissairaanhoidon ja vammaispalvelun asiakkaiden juoksuttaminen hakemassa perus- ja erityispalvelujaan eri paikoista rasittaa näitä muutenkin rasitettuja tarpeettomasti. Se myös vaikeuttaa saman perheen palveluja tuottavien työntekijöiden keskinäistä yhteistyötä.

Haku

Vasemmistoliitto