Hanna Mithiku: Puhe budjettivaltuustossa

marraskuu 19, 2016 | Kategoria: Budjetti, Sosiaalitoimi, Valtuusto

Hanna MithikuHyvä puheenjohtaja, arvon kanssavaltuutetut,

ajattelin käyttää puheenvuoroni muutamien sijoitusvinkkien antamiseen.

Helsingin suurin pääoma ovat ihmiset, me helsinkiläiset.

Paras investointi on investointi helsinkiläisten hyvinvointiin.

Kuitenkin vuodesta toiseen tilanne on se, että Helsinki ei panosta riittävästi koulutukseen, terveydenhuoltoon eikä etenkään sosiaalipuoleen.

Budjettineuvotteluissa saatiin onneksi neuvoteltua lisää rahaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Vasemmisto esitti budjettineuvotteluissa voimakasta panostusta myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valitettavasti kaupunginhallitusryhmien neuvottelema sopu ei kuitenkaan takaa riittäviä resursseja sosiaalipuolelle.

Otan yhden esimerkin, ikävä kyllä näitä olisi lukuisia tarjota:

Talousarvion sivulla 218 kerrotaan, että yksi Helsingin ongelmista on se, että sosiaalityöntekijöiden sijaisten rekrytointi on vaikeutunut. Todellisuudessahan kyse ei ole pelkästään sijaisista, vaan olemme jo tilanteessa, jossa Itä-Helsingissä on vaikea saada sosiaalityöntekijöitä edes vakituisiin työsuhteisiin. Ratkaisuksi tarjotaan ”vetovoimaisuutta edistäviä toimenpiteitä”. Ikävä kyllä tarjotut keinot eivät riitä ongelman ratkaisuun.

Ongelma on resurssien puute: työntekijät ovat kuormittuneita kiireestä ja työmäärästä, työvälineet eivät ole kunnossa ja palkka ei ole suhteessa koulutustasoon ja työn vastuullisuuteen.
Tässä asiassa ei ole kyse vain työntekijöiden hyvinvoinnista, vaan sen seuraukset näkyvät kaupunkilaisten hyvinvoinnissa. Terveydenhuollon puolella neljän viikon jonotusaikaa kiireettömään hoitoon pidetään kohtuuttomana. Sosiaalityössä ei edes tunneta kiireetöntä avuntarvetta. Ja siitä huolimatta avun odottamisessa voi mennä huomattavasti kauemmin.

Lastensuojelun osalta kamalimmat seuraukset resurssien puutteesta olemme viime vuosina lukeneet iltapäivälehtien lööpeistä.

Talousarviossa on hienoja sanallisia tavoitteita, yksi tällainen tavoite on lastensuojelun asiakkaiden vähentyminen. Kuitenkin on ymmärrettävä, että ilman lisäresursointia uhkaa käydä, kuten on jo käynyt esimerkiksi vanhustenhoidon kanssa, jossa hieno tavoite ”vanhusten asumisesta mahdollisimman pitkään omassa kodissa” on kääntynyt muotoon ”vanhusten heitteillejättö”. Onneksi tähän ollaan nyt puuttumassa.

Onkin siis ymmärrettävä, että sijoittaminen on pitkän tähtäimen toimintaa. Samalla kun satsaamme ennaltaehkäiseviin palveluihin, meidän tulee turvata riittävät resurssit myös korjaaviin palveluihin. Vasta kun sijoitus ennaltaehkäiseviin palveluihin alkaa tuottaa tulosta (ja voin luvata, että niin käy), voimme vähentää korjaavia palveluita.

Sijoittaminen ihmisiin kannattaa. Se on pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa. Ja ennen kaikkea se on kannattavaa kaikkien helsinkiläisten hyvinvoinnin kannalta!

Haku

Vasemmistoliitto