Vasen 2014: Heikki Patomäki tuo kriittistä realismia europolitiikkaan

helmikuu 26, 2014 | Kategoria: Yleinen

Professori Heikki Patomäelle maailmanpolitiikka on arkipäivää. Työn ja harrastusten raja on usein tähtienväliseen aineeseen piirretty viiva.

Teksti: Elina Vainikainen

Vaikka Heikki Patomäki, 51, onkin ollut jo pitkään kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja toiminut aktiivisesti erilaisissa kansalaisjärjestöissä, on hän puoluepolitiikan kentällä vielä varsin noviisi.

”Tulin mukaan Vasemmistoliiton toimintaan, kun Arhinmäki pyysi minua ehdokkaaksi viime eduskuntavaaleissa. Kampanja oli niin hyvähenkinen, että liityin sitten myös puolueeseen. Olin toki miettinyt paljon, missä määrin vaikuttaminen tutkijana ja kansalaisyhteiskunnan kautta riittää ja missä määrin tarvitaan myös puoluetoimintaa.”

Eduskuntavaalien jälkeen Patomäki on ollut Vasemmistoliiton toiminnassa näkyvästi mukana ja tuli valituksi viime kesän puoluekokouksessa myös puoluehallituksen jäseneksi. Tutkijan ja poliitikon roolien yhdistäminen on ollut hänelle luontevaa. Yhteiskuntatieteiden tehtävä onkin hänen mukaansa paitsi kuvata, myös muuttaa maailmaa.

”Olen tieteenteoreettiselta suuntautumiseltani kriittinen realisti, eli olen aina vastustanut sitä, että yhteiskuntatieteet olisivat jotain yhteiskunnan ulkopuolella, norsunluutornissa olevaa. Päin vastoin, yhteiskuntatieteet ovat aina väistämättä osallisia yhteiskunnalliseen kehitykseen”, Patomäki pohtii.

Kestävää kasvua, ei vapaakauppasopimusta

Maailmanpolitiikan professorille ja ympäri maailmaa työskenneelle Patomäelle europarlamentti tuntuu sopivalta toimintaympäristöltä.

”Tullessani Vasemmistoliiton toimintaan mukaan, monet sanoivatkin, että parlamentti voisi olla minulle oikeampi paikka kuin eduskunta. Jos mulla on joku missio maailmassa, niin se liittyy nimenomaan näihin laajempiin kysymyksiin. Kansallinen parlamentti on kuitenkin aika pitkälle ehdollistettu laajemmille kuvioille”, hän toteaa.

”Minua kiinnostaa myös se, miten EU:n resursseja voisi käyttää uusien aloitteiden tekemiseen globaalissa politiikassa, esimerkkinä vaikka rahoitusmarkkinavero. Ajatuksena on demokratisoida globalisaatiota, jotta voisimme olla vapaampia, tasa-arvoisempia ja autonomisempia kaikkialla.”

Patomäki ei halua puhua mistään kampanjakärjistä tai suppeista vaaliteemoista, koska sellaiset typistävät parlamentissa tehtävän työn vain muutamaa asiaa koskevaksi. Hän peräänkuuluttaa laajempaa vastuuta, demokraattisten tilojen ja vaihtoehtojen luomista.

”Pitää voida puhua globaalista ympäristönsuojelusta, turvallisuuspolitiikasta, sotilaallisesta yhteistyöstä ja sen ongelmista sekä monista muista kysymyksistä. Tokihan mulla on myös teemoja: haluan esimerkiksi olla estämässä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin vapaakauppasopimusta, joka on täynnä ongelmia”,  hän linjaa.

”Vastustan myös EU:n militarisointia ja eurokriisin seurauksena syntyneet budjettikurisopimukset pitää purkaa. Toisaalta unionin demokratisointi ja talouden saattaminen järkevälle pohjalle edellyttävät sitä, että EU:n perussopimukset on avattava. Tämä on mielestäni tämän parlamenttikauden tärkein asia.”

Howlin’ Heikki ja yhtenäisteoria

Patomäen perhe, johon kuuluu kaikkiaan neljä lasta, on elänyt pitkään kosmopoliittista elämää. Isän työ on vienyt perheen milloin Australiaan, milloin Englantiin, ja nyt 15-vuotias Anna-tytär on aloittanut opintonsa Bolshoin baletissa Moskovassa. Rytmi on veressä myös isällä siinä määrin, että hän debytoi viime vuonna Attacin pikkujouluissa tiskijukkana.

”Mulla on aika laaja levykokoelma monenlaista musiikkia ja on ollut jo pitkään vitsinä kaveriporukassa, että Howlin’ Heikki pitäisi joskus dj-illan. Soitin sitten parin tunnin setin menevää ja hauskaa musiikkia, ja sain suuren suosion”, Patomäki virnistelee.

Ennen yhteiskuntatieteen opintojaan Patomäki opiskeli fysiikkaa ja kosmologiaa. ”Olen aina ollut kiinnostunut perustavista kysymyksistä, ja visionani oli kehittää yhtenäisteoria, mikä jäi Einsteiniltä kehittämättä”, hän naureskelee. ”Sitten kun kypsyin ajattelultani, tuli tunne, että niin tärkeitä kuin fysiikan ja kosmologian kysymykset ovatkin, on kuitenkin akuutimpiakin kysymyksiä ratkaistavana.”

Kosmologin taustaa vasten ei mitenkään yllätä, että Patomäen kotikirjahyllystä löytyy laaja kokoelma tieteiskirjallisuutta. Mutta onko scifi vaikuttanut hänen poliittiseen ajatteluunsa?

”Kyllähän se sellaisen laajan viitekehyksen tarjoaa, muttei anna valmiita vastauksia. Ja onhan toki genressä paljon ongelmia, kuten militarismi: on esimerkiksi olemassa valtavasti scifiä, joka vain toistaa menneisyyden sotia galaktisissa mittasuhteissa”, hän naurahtaa.

”Toki se laajentaa ajattelun horisonttia ajassa ja tilassa ja asettaa mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kyllä ne vastaukset on etsittävä yhteiskuntatieteistä, etiikasta ja politiikasta.”

 

  • Heikki Patomäki, s. 1963, neljä lasta
  • Maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto; dosentti Turun ja Lapin yliopistoissa
  • Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen
  • Attacin hallituksen jäsen
  • Kirjoja suomeksi mm. Tulevaisuuden politiikkaa (2013), Eurokriisin anatomia (2012), Uusliberalismi Suomessa (2007)
  • patomaki.fi

 

Haku

Vasemmistoliitto