Henrik Nyholm: Helsingin tulee tavoitella enemmän kohtuuhintaista asumista

kesäkuu 8, 2016 | Kategoria: Asuminen, Valtuusto

henkkaHelsingissä on hälyttävä puute kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Pelkästään kaupungin vuokrajonossa on 16 874 kaupunkilaista (8.6.2016). Helsingissä asumisen kalleus paitsi uhkaa koko maan talouskasvua myös yksinkertaisesti sysää kaupunkilaisia köyhyyteen.

Helsingissä asuntotuotantoa määräävä asumisen ja maankäytön (AM) -ohjelma etenee kaupunginvaltuustoon 15.6. Virkahenkilöiden esitys perustui pohjimmiltaan aikaisempaan AM-ohjelmaan vuodelta 2012. Ohjelman ollessa käsittelyssä kaupunginhallituksessa ohjelmaan kuitenkin tehtiin voittanut vastaesitys, joka sisälsi kovan rahan asuntotuotannon noston (+300 asuntoa vuodessa). Näin asuntotuotantojakauma nojaa entistä enemmän sääntelemättömään asuntotuotantoon sekä edistää aiempia ohjelmia voimakkaammin kovan rahan asuntojen rakentamista Helsingissä.

Vasemmisto vaati kaupunginhallituksessa Helsingin muuttavan linjaansa asuntopolitiikassa. Vaadimme Helsingin tavoittelevan kaikkia asuntoja tasapuolisesti; 1/3 kohtuuhintaista (+500), 1/3 välimuotoa (-100) ja 1/3 sääntelemätöntä kovan rahan rakentamista (-400). Nykyisellään Helsingin tavoitteet seuraavat toteumia, sen sijaan että toteuma seuraisi tavoitteita. Poliittinen ohjaus on jätetty hyödyntämättä ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa jäädään odottelemaan korkeammilta voimilta tai markkinoilta.

Helsingissä kohtuuhintaisen asuntotuotannon vajaus heijastuu kaikkeen. Asunnottomuustyöryhmä ehdotti loppuraportissaan asunnottomuuden vähentämiseksi kaupungin oman asuntokannan lisäämistä ja varaamista enemmän asuntoja erityisryhmille. Asumisen Hinta Alas (AHA) -verkosto määrittelee hallintamuotojen vääristyneen jakauman ja tuotannon tasoerojen (kohtuuhintaisuus vs. kova raha) selittävän pitkällä aikavälillä eriarvoisuuden ja asumisen kalleuden nousua. Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry:n ehdotukset Helsingin asuntopulan ratkaisuun ovat suuremmat tavoitteet kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle ja sen vaatimalle tonttitarjonnan lisäämiselle.

On siis erittäin tärkeää, mitä Helsinki päättää tavoitella asuntopolitiikallaan. Kaupunki omistaa lähes kaiken rakentamattoman maan, päättää mitä maalle rakennetaan ja miten tontit luovutetaan. Asuntopolitiikka on samalla yleispolitiikkaa vaikuttaen joko negatiivisesti tai positiivisesti kaupungin sosiaalipolitiikkaan, talouteen, hintatasoon ja kaupunkilaisten toimeentuloon.

Kohtuuhintainen asuminen esiintyy jokaisen puolueen vaaliohjelmassa. Olisi luontevaa, että se esiintyisi myös asumisen ja maankäytön ohjelmassa. Helsinki tarvitsee kunnianhimoiset tavoitteet ja poliittista tahtoa asumisen kalleuden taittamiseksi.

Haku

Vasemmistoliitto