Silvia Modig: Ratkaisuja asumisen kalleuteen

helmikuu 1, 2017 | Kategoria: Asuminen, Valtuusto

Asuminen Helsingissä on jo aivan liian kallista ja monilla matalapalkka-aloilla työskentelevillä ei ole enää varaa asua kotikaupungissaan. Joillain aloilla asumisen hinta on jo työllistymisen este, kun tarjolla olevasta työpaikasta saatavalla palkalla ei selviä Helsingin korkeista asumisen kustannuksista. Tästä syystä teimme ryhmäaloitteen, jossa pyrimme etsimään ratkaisuja tähän ongelmaan ja esitimme vuokrajarrun käyttöönottoa.

Asumisen korkea hinta on suurin syy kaupunkiköyhyyteen ja sillä on vaikutus myös lapsiperheiden köyhyyteen. Asumisen kalleus pakottaa monet työssäkäyvätkin ihmiset turvautumaan asumistukeen ja pahimmillaan toimeentulotukeen, sillä palkka ei riitä asumiseen. Inhimillisesti tämä on kohtuutonta ja lisäksi haitallista julkiselle taloudelle.

Syyksi asumisen korkeisiin kustannuksiin tarjotaan hyvin helposti tyhjentävänä vastauksena asuntopulaa. Väitän, että tämä ei ole koko totuus. On tietysti totta, että kysynnän ja tarjonnan suhde vaikuttaa suoraan asumisen hintaan. Kun haluttuja asuntoja on tarjolla vähemmän kuin kaupungissa on asuntoa tarvitsevia, on selvä, että hinnat nousevat. Tarvitsemme siis lisää asuntotuotantoa, mutta meidän tulee muistaa, ettei tässäkään tilanteessa määrä korvaa laatua. Helsingissä on huutava pula nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ja juuri niitä meidän tulee pystyä tuottamaan enemmän. Samalla on huolehdittava, että olemassa olevien vuokra-asuntojen vuokrat eivät karkaa ihmisten ulottumattomiin.

Helsingin asuntotuotanto oli useita vuosia liian matalalla tasolla mutta nyt se on piristymään päin. Kuitenkin tonttipolitiikkaa tehdään rakennuttajien ehdoilla, eikä kaupunki käytä kaikkia ohjausmekanismeja joita sen olisi mahdollista käyttää. Helsingillä on täysi kaavoitusmonopoli ja Helsinki omistaa valtaosan omista maistaan. Siksi on aivan selvää, että Helsingillä on myös mahdollisuus vaikuttaa asumisen hintakehitykseen niin halutessaan.

Omalla tonttipolitiikalla kaupunki voi tukea uusia toimijoita ja varsinkin uusia aidosti yleishyödyllisiä toimijoita.

Aloitteen vastaus loppuu lauseeseen ”jos kehitys vaikuttaa huolestuttavalta niin voidaan ryhtyä selvittämään myös muiden asumisen kustannusten nousua hillitsevien keinojen käyttöönottoa”.
Ilmeisesti siis virkamiesten mielestä Helsingin asumisen kustannukset ovat kohtuullisella tasolla eikä hintataso aiheuta huolta. Tätä näkemystä ei voi kuin ihmetellä.

Koska Vasemmistoliiton mielestä tilanne on jo nyt huolestuttava, teimme seuraavan ponnen:
Valtuusto edellyttää, että valtuustolle tuodaan selvitys keinoista, joilla kaupunki voi hillitä asumisen hinnan nousua. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vuokra-asumiseen. Selvitys tulee toimittaa seuraavan valtuuston strategianeuvotteluihin mennessä, jotta seuraavalla valtuustolla on käytössään konkreettinen keinovalikoima luoda edellytykset kohtuuhintaiselle asumiselle.

Kokous jouduttiin keskeyttämään tekniikkaongelmien vuoksi aloitteemme käsittelyn aikana, joten ponnesta päästään äänestämään vasta seuraavassa valtuustossa 15.2.

2 kommenttia aiheesta Silvia Modig: Ratkaisuja asumisen kalleuteen